Pirkanmaan K-seniorit Kalevankankaan kierroksella 30.8.2017

with Ei kommentteja

Erilainen aktiviteettimme Pirkanmaan K-Senioreissa:

Kalevankankaan hautausmaakierros to 30.08.2017 alk. klo 20.00- (1,5 h)

Otimme osaa seurakunnan järjestämään tapahtumaan siten, että tiedotimme siitä omassa kirjeessämme. Teema oli ”Suomi 100”.

Mainittakoon, että Kalevankankaalla on aika lailla poliittinen ja tiettävästi verinenkin historia, koskien juuri itsenäistyneen Suomen sisällissotaa 2018. Sitä ei nyt muisteltu.

Osallistujia lienee ollut puolentoista sataa, jotka kaupunkioppaat jakoivat 5-6 ryhmään, kussakin 25-30 hlöä. Kullakin osallistujalla oli kädessään hatullinen hautakynttilä, jonka sytytettiin ennen kierrokselle lähtöä.

Rasteja, joissa pysähdeltiin, oli kymmenkunta, ensimmäisenä Väinö Linnan ja vaimonsa Kertun hautapaasi, jossa lukija lainasi otteita Linnan tuotannosta. Me rastilla olijat olimme aivan vaiti, se oli vetäjän toivomus.

Jatkoimme ohi Lauri Viidan haudan lähellä olevaan aukioon, Yrjö Jylhän haudan luona. Siellä pyörätuolissa oleva herrahenkilö esitti otteita Viidan ja Jylhän tuotannosta.

Matka jatkui Augusta Lundahlin haudalle. Hän oli 1800 luvun alussa syntynyt naisrunoilija, joka käytti ruotsin kieltä. Vasta aivan viime vuosina runoilijat Kari Aronpuro ja Risto Ahti ovat yhdessä suomentaneet hänen tuotantoaan, se on juuri siksi jäänyt meille suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi. Runonäyte esitettiin alkukielellä.

Yhdellä rastilla oli lauluesitys, jossa nuori mies säesti laulajaa kitaralla. Ison kappelin ovi oli auki ja valaistu, sieltä kuului viulunsoittoa, ohittaessamme oli menossa Armas Järnefeltin Berceuse ja alkoi Konsta Jylhän Vaiennut viulu.

Monen monta rastia kahlasimme ohjatusti ja kaikki ryhmät päätyivät lopuksi sankarihaudoille. Siellä oli musiikkiesityksiä koko ajan, asialla Partiolippukunnan NMKY:n puhallinorkesteri Kotkat.

Ryhmien kokoontuminen kesti kymmenisen minuuttia ja kaikki olivat paikalla, kun sotilaspastori Pasi Hakkarainen aloitti puheensa.

Suurelta osin puhe kosketti kenraalimajuri Aaro Pajaria  1897- 1949, jonka paasi sijaitsee sankarihauta-alueen lähistöllä. Pimeys oli jo vallannut tienoon, joten emme nähneet muistomerkkiä. Aaro Pajari oli kaksinkertainen Mannerheimristin ritari, urhea sotasankari, jonka merkitys vv 39-45 (-46) oli vailla vertaa. Hänet yritettiin leimata sotasyylliseksikin, tukimusten jälkeen syytös kuitenkin havaittiin perättömäksi.

Tilaisuus päättyi yhteisesti veisattuun Sibeliuksen virteen Soi kunniaksi Luojan ja Maamme-lauluun.

Koko päivän oli satanut, se ehkä söi osan jäsentemme kiinnostuksesta, osallistujia oli jäsenistöstämme vain n  kymmenkunta. Iltapuhde osoittautui kuitenkin sateettomaksi, tyyneksi ja rauhalliseksi. Melkein voi sanoa, että tunnelma oli maaginen ja unohtumaton, esitykset tosi hyviä ja yllätyksellisiä, ryhmien välillä ei syntynyt ruuhkaa, ne olivat niin hyvin organisoituja.

Teksti: Seija Parikka
Kuvat: Helena Saarenpää

(klikkaa kuvaa niin näet sen isompana)