Keskiaikaisesta kylästä kartanoksi-teema kertoo sukupolvien ketjusta ja kartanoiden Hinkka ja Tolvila kehityksestä ja muutoksista tähän päivään.

Ollaan varsin historiallisilla paikoilla. Kartanon pihan tammi on ollut jo 1600 luvulla sillä paikalla, jolla se jylhänä silhuettina piirtyi iltataivaalle pakastuvassa ja hämärtyvässä illassa. Pihapiiriin näkyi myös korkeahko siirtolohkare, joka on osa Rapolanharjun varoitusmerkkitulikiviä. Ja tietenkin suojeltuja kivikautisia asuinpaikkoja. Kokemäenjokeen johtava vesireitti kulkee tilan maiden ohi ollen nimellä Vanajavesi kartanon kohdalla.

Meidät otettiin lämpimästi vastaan Hinkan viljamakasiinin suojiin, jossa nautimme palvilammaspiirakkaa kahvin kera.

Kartanon isäntäparin Pirjo ja Jarmo Latvasen kestitykseen kuului seikkaperäinen katsaus historiikkin ja siihen, miten tähän päivään on tultu.

Katsaus tämän päivän Suomessa toteutuvaan lammaslihan ja jalosteiden käyttöön, suosimiseen ja jakeluun, luotiin myös tässä esittelyosassa. Lisäksi kaikenlaista lampaiden hyvinvointiin ja lihan laatuun vaikuttavia tekijöitä, jotka olivat erityisesti isännän sydäntä lähellä. Heidän koko toimintansa menee tuotantoeläinten hyvinvointi edellä. Kunnioitettavaa!

Ei pidä unohtaa paimenkoira Vesaa, joka viettinsä saattelemana komentaa ja valvoo uskollisesti lammaslaumoja. Uuhia on nelisensataa, kevätkaudella karitsointi lisää päälukua lähes kolminkertaiseksi. Vesan mainitaan tekevän ”kymmenen miehen työt”, tuskin vaatii vapaapäiviäkään

Ohjelmaamme sisältyi pistäytyminen lampolassa, jossa osa uuhista oli karitsointikarsinoissa, joihin heidät yksilöllisesti rauhoitetaan ja näin saavat pitää omat karitsansa niiden sekoittumatta väärän emon nuoltavaksi ja omimaksi.

Viljamakasiinilla on myös herkku- ja lahjatavaramyymälä, jossa nyt oli villalankoja niukanlaisesti, mutta pian korjaantuu tilanne. Ehkäpä pitkä pakkaskausi on innostanut neulomaan villasukkia ja –tumppuja normaalia enemmän. Ja tuotantopuolikin vakiinnuttaa tilannettaan kehräämöllä. Mikään ei ole niin lämmintä kuin lanoliinipitoinen Suomen lampaan villa! Kunhan et pese väärin, liian kuumassa tai lanoliinin poispesevällä nykypesuaineella.

Joka tapauksessa lammaspaistit, lampaanviulut, jauheliha, lammasbratwurstit jopa entrecotet vaihtoivat omistajia lähestyvän pääsiäisen merkeissä. Tilapuoti on avoinna lähes päivittäin näin pyhien alla. Muutoin yleensä kerran kuukaudessa.

Tästä kaikesta nautti kolmisenkymmentä retkeläistämme, mukana jokunen K-kaupan ystäväkin, joille aina järjestämme tilaa, jos autossa on paikkoja.

Teksti ja kuvat Seija Parikka