Tämän vuoden matkakohteeksi olivat seniorikauppiaat enemmistöäänillään valinnut Irlannin, ja niinpä 28 matkalaisen voimin lähdimme Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Dublinia aamuvarhaisella. Lentoasemalla matkalaisia odotti Suomesta 1990-luvun lopulla Irlantiin muuttanut Titta, joka avioliiton myötä oli saanut sukunimekseen Jones, joka johdatti ryhmämme bussiin, jolla huristelimme aluksi kohti Belfastia, Pohjois-Irlannin pääkaupunkia.
Matkamme kaksi ensimmäistä päivää oli varattu Pohjois-Irlantiin tutustumiseen ja Belfastiin saavuimme 2 tunnin bussimatkan jälkeen. Heti tultuamme nautimme maukkaan Pubi-lounaan ja sitten paikallisoppaan avustuksella lähdimme katsomaan tämän ennakolta ristiriitaisen kaupungin nähtävyyksiä ja tutustumaan sen ristiriitaiseen menneisyyteen.
Ristiriitaisuudet johtuivat siitä, että kaksi ryhmää, Katolilaiset (Irlannin tasavallan kannattajat) ja Protestantit (Iso-Britannian kannattajat) taistelivat välillä hyvinkin väkivaltaisesti omien aatteidensa puolesta aina 1998 pitkäperjantain sopimukseen asti, jolloin mm. Harri Holkeri oli YK:n edustajana allekirjoittamassa rauhansopimusta näiden ryhmien välillä.
Kaupunkikierros päättyi 2012 valmistuneeseen Titanic-museoon, joka oli rakennettu 100 metrin päähän tämän loistoristeilijän valmistumistelakkaa ja 100 vuotta sen valmistumisesta 1912.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Toinen päivä aloitettiin reippaasti viskin valmistumiseen tutustuen Busmillsin viskimuseossa ja saimmepa pienet tupsluikkarilliset maistiaisiksi kierroksen päätökseksi. Lounas Busmillsin ravintolassa kruunasi onnistuneen vierailumme ja varsinkin nosti itsetuntoamme se, että vierailumme alkaessa Suomen lippu liehui ravintolan katolla olleessa lipputangossa.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Ruokailun jälkeen lähdimme Unescon perintökohteeksi valittua Giant´s Causevay jättiläisten portaita katsomaan Pohjois-Irlannin pohjoisrannalle merenrannalle. Uskotaan niiden muodostuneen tulivuoren purkauksesta tuhansia vuosia sitten. Täältä matkaa jatkettiin Antrimin kaunista ja meille aurinkoista merenrantatietä takaisin Belfastiin.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Kolmas päivä oli siirtymäpäivä Itärannikolta kohti länsirannikkoa, jossa vihreät pellot ja niitä jakaneet kiviaidat seurasivat toinen toistaan ja pelloilla todella isot lammaslaumat ja nautalaumat söivät kaikessa rauhassa apetta vatsansa täytteeksi.
Matkan aikana tutustuimme mielenkiintoiseen linnaan, Strokestownparkissa, oppaan johdolla ja samassa yhteydessä omatoimisesti Nälänhätämuseoon, jossa saimme kuvan Irlannissa 1945-1952 raivonneesta Perunarutosta. Näiden 7 vuoden aikana Irlannin väkiluku putosi huomattavasti, kun ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin, minkä lisäksi nämä ajoivat eloonjääneitä muuttamaan Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja moniin muihin maihin.
Yöksi majoituimme Claremorrisin kupeessa olevaan hotelliin, jossa meitä odotti yhteinen päivällinen ja sitten yöpuulle.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Matkaa jatkettiin hyvin nukutun yön jälkeen Connemaran alueelle, joka on kuuluisa upeista suo- ja vuoristoalueistaan ja kyllä sielläkin lampaita riitti vuorenrinteitä putsaamaan. Täällä pysähdyimme tunnin ajaksi seuraamaan lammaskoirien toimintaa ja kuinka he keräsivät lampaat vuorelta maatilalle isäntänsä ohjauksessa.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Tämän uskomattoman näytöksen jälkeen matka jatkui Leenaun kylään, jossa sijaitsi Irlannin ainoa vuono, Killary Fjord, jossa otimme ryhmästämme yhteiskuvan. Tästä matka jatkui Kylemoren luostariin, jonka rakennutti 1860-luvulla aatelisherra Mitchell Henry vaimoineen. Alue sisälsi Kirkon, Kartanon ja komean Puutarhan ja jälkeenpäin rakennetut ravintolan ja matkamyymälän. Paikka oli tämän piirikunnan päänähtävyys ja sen kyllä huomasi autojen ja ruokajonon määrässä meistä jokainen.
Täältä matkaa jatkettiin läntisen Irlannin isoimpaan kaupunkiin, Galwayhin, Atlantin rantoja pitkin kauniita maisemia katsellen, ja hotellissa meitä odotti yhteinen illallinen.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Matkamme viides päivä oli ennakkoon varmaan kaikille matkalaisillemme ehkä se odotetuin ja sinne matka aamupalan jälkeen lähtikin heti aamusta. Päämäärä oli Moherin kalliot Atlantin rannalla, ja kyllä ne olivat todella näkemisen arvoiset jyrkänteet, jotka 8 kilometrin matkalla laskeutuivat äkkijyrkästi jopa 210 metrin korkeudesta mereen. Täytyy sanoa, että jylhät olivat maisemat.
Matka jatkui viereiseen kylään, jossa vanhassa Pubissa saimme nauttia niin valtavista lounas aterioista, että meitä olisi tarvinnut puolet enemmän, jotta olisimme saanet lautaset tyhjiksi. SÄÄLI!
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Lopuksi pääsimme ruuansulatusmarssille Galwayhin, jossa suoritimme kaupunkikierroksen kävellen.
Länsiranniko jätettiin taakse ja kuudes päivä alkoi aamusella siirtymisellä Irlannin pääkaupunkiin, Dubliniin, jonne ajoaika oli reilut 2 tuntia. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen oli vuorossa lounas hienossa Pubissa ja sitten Hotelliin ja loppupäivä vapaata tutustumista kaupungin nähtävyyksiin.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Dublinin ylivoimaisesti suosituin vierailukohde korkattiin heti aamusta toiseksi viimeisenä matkapäivänä, jolloin teimme matkan Guinnesin vierailukeskukseen. Seitsemään kerrokseen sommiteltu tarina tästä Irlannin suosituimmasta oluesta päättyi The Gravity Bar näköalabaariin, josta aukesivat hienot näköalat Dublinin kaupungin ylle ja saimmehan siellä myös tuopilliset maistaa tätä Irlantilaisten herkkua.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Aamiaisen jälkeen oli aika jättää Dublinin hotellimme ja keskusta, koska kotimatka oli alkamassa. Kuitenkin ikään kuin loppusulatukseksi lähdimme Dublinin pohjois-puolella sijaitsevaa Malahide Gastle linnaa katsomaan oppaan johdolla ja kierroksen jälkeen tutustuimme vielä linnan puutarhaan. Vielä ehdimme käymään Dublinin lahdella sijaitsevassa kalastajakylässä lounaalla Abbey Tavern ravintolassa ja sitten olikin lentokenttäkuljetuksen aika.
(tarina jatkuu kuvien jälkeen)
Lopuksi Puheenjohtaja Lasse ojensi meitä koko matkan kuskanneelle, austraaliaissyntyiselle, Hansille porukalta kerätyn kiitoslahjan ja opas Titalle ruskeata Irlantilaista jumalten juomaa kiitokseksi hyvin hoidetusta opastuksesta.
Muistiin merkinnyt ja mukavasta matkaseurasta samalla kiittäen
Pekka ja Hilkka Lehtinen