40 seniorin voimin lensimme aamuvarhaisella Finnairin sinivalkoisin siivin Brysseliin, koska Amsterdamin lentokenttä oli ylikuormitustilassa. Siellä hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme reilussa kahdessa tunnissa Amsterdamin kupeeseen, Keukenhofin kukkapuistoon ihailemaan todella kaunista puistoa ja sen kukkaloistoa. Illansuussa majoituimme m/s Swiss Pearl alukseen, josta tuli viikon ajaksi meidän kotimme. Laivalla söimme maukkaan illallisen ja sitten nukkumaan.
Aamulla meille oli Amsterdamissa järjestetty kanavaristeily vähän pienemmällä veneellä ja suomenkielisen paikallisoppaan vetämänä. Vielä pieni kävelykierros ja sitten takaisin laivalle, joka lähti kohti Nijmegeniä. Oppaan johdolla teimme pienen kävelyretken kaupungilla ja sitten matka jatkui kohti Dysseldorfia.
Muutaman tunnin kävely keskustassa kuului ohjelmaan ennen kuin laiva irtosi laiturista ja suuntasi seuraavaksi aamuksi kohti Kölniä. Bussi odotti aamulla laivan vieressä ja niin seniorit vietiin Kölnin nähtävyyksiä katsomaan. Viimeiseksi jäi tunnetuin Kölnin nähtävyyksistä, Tuomiokirkko, jonka jokainen totesi todella suureksi ja korkeaksi.
Iltapäivällä matka jatkui Koblenzin kaupunkiin, jossa Reinistä haaraantuu Mosel joki. Todella kaunis kaupunki, johon saimme tutustua johdetusti tai omatoimisesti aamupäivän ajan. Laiva lähti puolelta päivin ja silloin oli ohjelmassa matkan kaunein osuus teemalla ”romanttinen Rein”.
Neljän tunnin ajan kertoi oppaamme laivan kaiuttimista, missä mentiin, milloin mikäkin linna oli rakennettu, kuka sen oli rakennuttanut ja kuka sen nyt omisti ja toimiko se hotellina. Milloin tämän kylän kirkko oli rakennettu ja mitä erikoista missäkin kylässä oli ollut ja on nyt. Viiniviljelmiä oli tällä välillä runsaasti ja korkeuserot olivat rannalla melkoiset. Näimme myös Lorelein kallion (kohosi pystysuoraan yli 100 m joen rannasta) ja sillä kohtaa Rein teki melko jyrkän mutkan. Täytyy sanoa, että näkymät olivat yhdellä sanalla sanottuna MAHTAVAT.
Illaksi ehdimme vielä tutustumaan Rydesheimin kylään ja sen kuuluisaan Drosselkassel ravintolakujaan yhden lasillisen verran. Siellä saatoimme aistia, että viinin satokauden päättäjäisjuhlissa tämä kuja on kova menopaikka. Puolelta öin laiva jatkoi matkaa kohti Mannheimia, johon se saapui aamusella. Parin tunnin kiertokävelyn ehti keskustaan tekemään ja puolenpäivän lounaan jälkeen meille oli varattu bussimatka Heidelbergin rauniolinnaa ja kaunista vanhaa kaupunkia katsomaan.
Viimeinen täysi laivapäivä sisälsi aamupäiväretken EU:sta tuttuun Strasbourgin kaupunkiin, ja täytyy sanoa, että komea on kaupunki kanavineen, kirkkoineen ja kapeine kujineen.
Strasbourgista laiva suuntasi viimeiselle etapille Sveitsin Baseliin. Matka oli noin 130 km pitkä, siinä oli 8 sulkua ja nousimme niissä 120 metriä ylöspäin. Koko matkalla nousimme noin 260 metriä ja kuljimme laivalla 826 kilometriä.
Matkalla meitä palveli 29 miehistön jäsentä (useita eri kansalaisuuksia) ja 3 Kristiina Cruiserin matkanjohtajaa, Pekka, Teija ja Tapsa.
Ruokailut laivalla oli huippuluokkaa ja tarjoilijat ainakin meidän pöydässä aivan huippua ja oikeanlaisella huumorilla höystivät sujuvaa tarjoilua.
Laivan jätettyämme meidät vietiin tutustumaan Reinin putouksiin ja ruokailemaan ravintolaan, josta putoukset näkyivät komeasti. 23 metriä pudotusta ja aika leveältä alueelta ne putosivat. Komea näkymä.
Putouksilta meidät kyyditettiin Zyrichin lentoasemalle ja sieltä Finnair meidät haki kotimaahan. Tehdyssä ovensuukyselyssä senioreilla tuntui olevan ainoastaan matkasta positiivisiä kokemuksia.
Näin oli ainakin meillä!
Mukavasta matkasta kiittäen
Hilkka ja Pekka Lehtinen
