Pirkanmaan K-seniorikerho

Ohjelmiemme perusrungon muodostavat vuodesta toiseen seuraavanlaiset aktiviteetit:

  • Kesäretki
  • Kesäteatteri
  • Joulujuhla
  • Kevätkokous
  • Syyskokous
  • Kuukausittaiset kokoontumiset toistuvat ajanjaksolla syyskuu-toukokuu, aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina (harvoin poiketaan tästä käytännöstä).

Pyrimme saamaan ajankohtaisia ja muutoinkin mielenkiintoisia vierailijoita ja esitelmöitsijöitä virikkeitä antamaan.

Kesäjuhla on aika-ajoin kuulunut ohjelmistoomme.

Kaupunkimme eri kolkkiin on järjestetty eri vuosina monenlaisia tutustumisia ja kiertoajeluita, mm Pispalan miljöö ainutlaatuisine historioineen, Finlayson omaleimaisine toimintoineen, tutustumisia Tampereen museoihin kaupungissa jne.

Täksi vuodeksi on toivottu pienimuotoista tutustumista kahteen uudempaan lähiöön: Vuorekseen ja Hiedanrantaan.

Varsinainen kesäretki on suunniteltu Pyhäjärveä ympäröiviin kirkkoihin: Lempäälä, Vesilahti ja Tottijärvi. Retki päättyy yhteiseen hetkeen.

Kesäteatterikohteeksi on valmisteltu suunnittelutasolla Valkeakosken kesäteatterin näytelmään Aira Samulinista.

Toteutuksista kokoamme kuvasatoa, jonka pyrimme kertomaan K-Seniorikerhojen Facebook-sivuilla, jos mahdollista, kuvien kera.

Matkoja ulkomaille silloin tällöin toivotaan. Ehkäpä aiottu junamatka Pietariin saadaan toteutettua, kunhan naapurimaa hellittää viisumivapautta myös junamatkoihin.

Lue tästä Pirkanmaan K-seniorikerhon TOIMINTAKERTOMUS vuodelta 2019 >>

Yhteystiedot

Pirkanmaan K-seniorikerho 2020

Keskuspaikka Tampere

puheenjohtaja
Jukka Petäjä
puh. 0400 625408
jukka_petaja@suomi24.fi

varapuheenjohtaja
Anja Uuramo
anja.uuramo@gmail.com

sihteeri-rahastonhoitaja
Marja-Liisa Lehtinen
puh. 0400 501190
maijalehtinen5@gmail.com

matkavastaava
Seija Parikka
seijap@sci.fi

Taina Mäenpää
taina.t.maenpaa@gmail.com

Marianna Knihti
marianna.knihti@gmail.com

Leena Perimäki
leena.perimaki@gmail.com

1 vrk vanha baby-alpakka emännän sylissä Metsänlinnan kartanossa
Esitystä ja musiikkia kuunnellaan Sibeliuksen syntymäkodissa
Informaatiohetki Metsänlinnan kartanolla
Haulitehtaan viihtyisässä miljöössä 25.11.2015
Haulitehtaan viihtyisässä miljöössä 25.11.2015
Haulitehtaan viihtyisässä miljöössä 25.11.2015

Pirkanmaan K-seniorit kolmen kirkon kierroksella 6.8.2020

with Ei kommentteja

Pirkanmaalaiset kotimaisemissaan, torstaina 6:s elokuuta, armon vuonna 2020.

Kolmen kirkon kierros – tai oikeastaan neljän!

Me nimittäin kokoonnuimme Tampereen Vanhan kirkon luona, josta poimittiin linja-autoon osa lähtijöistä ja seuraavaksi osoitteena oli K-Rauta  Nekalassa, jota vielä pitkään kutsutaan Rauta-Otraksi, lempinimi kansan suussa.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Lempäälä, jossa oppaamme Lea Blomqvist seikkaperäisesti kertoili Lempäälän seurakunnan ja sen kirkkojen historiaa.

Ensimmäinen kirkko oli valmistunut jo 1502.

Monet asiat ovat kietoutuneet aatelisnaisen, Pyhän Birgitan ympärille, olihan hän uskon tuoja,  joka oli pyhittänyt elämänsä kirkkouskovaisten sanansaattajaksi. Hänet julistettiin Pyhimykseksi v 1391.

Me istuimme erittäin vanhassa  kivisessä kirkkorakennuksessa, joka on myöhemmin 1800 luvulla muutettu yksilaivaisesta ristikirkoksi, erittäin juhlavaksi temppeliksi.

Onpa vastavoimiakin ollut, tunnemme sanonnan ”Lempo soikoon!” Lempoinen on edellen paikkakuntaan kuuluva alue. Sen käyttövoima oli pahojen henkien alullepanema.

Tänä päivänä voi Pyhän Birgitan vaellusreittiä seurata Lempäälästä Tampereella patikoiden – ja vaikka takaisinkin.

Päätimme Lempäälä-vierailumme Suvivirteen.

Mikäpä ei Vesilahdella liittyisi Laukon kartanoon, myös Vesilahden kirkko ja sen toiminta.

Onnistuimme saamaan oppaaksemme kirkkoherra Harri Henttisen, joka on kansanomaistanut eritoten nuorisolle nykypäivän uskon asioita ja saanut heitä mukaan tapahtumiin. Muutoin väestö Vesilahdella ikääntyy, kuten me kaikki.

Harri kertoili erikseen virrestä 183, joka on syntynyt 1857 Lönnrothin ja Runebergin yhteistyönä Laukon kartanossa.

Mainittakoon, että Lempääläkin on kuulunut kappeliseurakuntana Vesilahden emäpitäjään.

Oli erinomainen tilaisuus kuunnella Harrin selvitystä puusta veistetyistä monumenteista, joihin kietoutuu eri monta nimeltäkin tuntemiamme historian henkilöitä.

Vastoin kuin Lempäälän kivikirkko, Vesilahden on puukirkko ja silloin lämmitystä on pitänyt miettiä turvallisuus edellä.

Harri kertoi rahasta olleen puutetta ja se on vaivannut jo Kustaa Vaasan ajoista, 1500 luvulta Kuninkaat Ruotsin -Suomi-ajalta ja ennen sitä hovissa olivat hyvin kiinnostuneita seurakunnista, joilla oli rahaa. Sitä tarvittiin hovin ylläpitoon.

Kaikki puusta tehdyt patsaat ja niiden historia jäi taaksemme, kun astelimme pois kirkosta. Siellä odotti jalkapuu ja häpeäpenkki muistutuksena rajuista rankaisutoimenpiteistä aikoinaan.

Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ryhmämme jäsenet saivat sanoa voimistelleensa kirkossa, kiitos kirkkoherran! Vetovastuu kirkko-Harrin.

Matkamme jatkui kolmanteen viralliseen kohteeseemme, Tottijärven kirkkoon, joka sekin on puukirkko. Tottijärvi kuuluu nykyisellään Nokian seurakuntaan, jolla on peräti viisi kirkkoa. Aiempi kytkös on ollut Vesilahteen.

Oppaanamme toimi suntio Elisa Tuominen, joka oli varta vasten tullut meitä varten paikalle. Hän kertoili kirkon nykykäyttöä: Vihkimisiä, siunaamisia ja mm joulukirkko jouluaamuna.

Laukon kartanolla on ollut sormensa pelissä täälläkin, Kurjen suku on  lahjoittanut kirkonkellot ja paikallisesti maanomistaja Törngren on lahjoittanut kirkolle pellon, joka viettää Tottijärveen kirkon edustalla.

Mainittakoon, että kirjailija/runoilija Martti Haavio/P.Mustapää on viettänyt nuoruusvuosiaan juuri Tottijärvellä, vieläkin vaalitaan muistoa P.Mustapää- päivillä vuosittain.

Matkamme jatkui Atro Vuolteen bussilla Nokian Sorvaan, puheenjohtajamme perheen upeaan vapaa-ajan viettopaikkaan, josta on hyvä kuvasarja ollut Facebookissa 7.8.-20.

Entinen puheenjohtajamme ja iltapäivän emäntä, Irma, oli rakentanut mahtavan menu:n, nautimme täysin siemauksin Petäjien vieraanvaraisuudesta:

Smoothia, lohikeittoa, pumpulisen ihanaa pitkää mansikkakääretorttua kahvin kera. Lopuksi pikku kisailua puheenjohtajamme Jukan organisoimana!

Antumen väljässä pihapiirissä raikkaassa ulkoilmassa ei turvaväleistä ollut huolta.

Elämyksistä sai nauttia yli 35 henkilön tasoinen ryhmä, bussissa (50 hlö) jäi hyvät turvaetäisyydet.

Ryhmäkuva Pirkanmaan K-seniorit kolmen kirkon kierroksella 6.8.2020

Kuvat: Taina Mäenpää
Teksti: Seija Parikka

Pirkanmaan K-senioreiden kuukausikokous Vaskitähdessä 7.5.2018

with Ei kommentteja

Olimme onnistuneet saamaan toimittaja Risto Astikaisen esittämään hänen itsensä kokoamaa ja valmistelemaa dokumenttia suomalaisten yhteistoiminnasta kotieläinten kanssa.

Kansakunnan lisämuisti- sarjaa olemme saaneet aikanaan katsella TV 2:ssa hänen asiantuntemuksellaan koostettuina.

Eläimet ovat olleet vahvasti suomalaisten arjessa erilaisissa rooleissa. Osaa on pidetty hengen pitimiksi, lihantuotanto, munientuotanto, maidontuotanto, pitkien matkojen lyhentäjinä (’moottoriajoneuvoina’), villantuotanto jne. Asiaa katseltiin filmillä toimittajan kahden lapsenlapsen silmin. He olivat filmillä kouluikäisiä.

Mistä ihmeestä olikaan löytynyt vanhaa liikkuvaa kuva-aineistoa miltei 20-luvulta ja siitä eteenpäin. Siis ajalta ’vanhat rahisevat’, kuten äänilevytuotannosta aikoinaan sanottiin.

Suunnattomasti on maailma tästä ajasta kehittynyt. Onko kehitys ollut  aina hyväksi, jäänee arvoitukseksi?

Hatunnosto kuitenkin suomalaisten selviytymiselle ankeissa olosuhteissa, ja sille kekseliäisyydelle lasten selvitä ja tarpoa vanhanaikaisten kovien talvien ja paksun lumen keskeltä koulutielle oppia saamaan.

Suomen hevonen 110 v, oikea rotu olosuhteisiimme, paras isäntänsä kaveri sotatalvina.. Voimme olla hyvin kiitollisia hevosen kanssa tehdystä yhteistoiminnasta unohtamatta koiraakaan, jonka merkitys isännälleen/emännälleen oli eri kautta tärkeä. Saatiin särvintä ruokapöytään metsästyksen tuloksena.

Olihan koira lisäksi antamassa monenlaista turvaa ihmisille ja taloon.

Eläköön kekseliäisyys ja sitkeä peräksiantamattomuus!

Teksti ja kuvat Seija Parikka

Pirkanmaan K-seniorit Vaskikodilla ja Teiskon Viinitilalla 4/2018

with Ei kommentteja

Kokoontumisemme ma 9.4.2018 Vaskikodilla sisälsi aimo annoksen kadonneen Tampereen tietoa ja kadonneita rakenteita. Infotuokion alustajana oli suurella asiantuntemuksella Tampere-Seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen, (kuvassa näyttötaulun vierellä).

Pirkanmaan K-seniorit Vaskikoti
Infotuokio Vaskikodilla 9.4.2018

Ma16.4.2018  olimme retkellä Teiskon Viinitilalla, emäntänämme Titta Sydänheimo-Auer apulaisineen. Hänen järjestämänään pieni musiikkituokio, jossa lauloi Elina Kivekäs ja säesti Mia bassolla.

Maistelimme tyrnikuohuviiniä omenapiirakan kera ja lämmikkeeksi jopa likööriä!

Näin on osattu Teiskossa jo usean vuoden ajan jalostaa luonnon raaka-aineita. Hallitsevat jopa aidon rypäleviinin valmistuksen, raaka-aine tuotettuna paikallisilta viljelmiltä. Toki ympäröivä maatalousalue tuottaa monenmoisia raaka-aineita, mm herukoita, tyrniä, tomaatteja, kuusenkerkkää, metsämarjoja jne viinien raaka-aineiksi.

Pirkanmaan K-seniorit Teiskossa
Titta kertoo yrityksensä historiasta, miten tähän on tultu. Uusi vastuuhenkilö tytär Kaisa, seuraavaa sukupolvea, on jo täyttä häkää paneutumassa yrittäjätoiminnan saloihin.

 

Pirkanmaan K-seniorit
Kuva retkeläisistämme, jotka jo kirjeessä valmennettiin pukeutumaan lämpimästi, vielä ei ole kesä ja tila, jossa kokoonnuimme, ei ole talvilämmin.

Pirkanmaan K-seniorit Lähiruokaretkellä Tolvilan luomulammastilalla Akaan Viialassa 19.3.2018

with Ei kommentteja

Keskiaikaisesta kylästä kartanoksi-teema kertoo sukupolvien ketjusta ja kartanoiden Hinkka ja Tolvila kehityksestä ja muutoksista tähän päivään.

Ollaan varsin historiallisilla paikoilla. Kartanon pihan tammi on ollut jo 1600 luvulla sillä paikalla, jolla se jylhänä silhuettina piirtyi iltataivaalle pakastuvassa ja hämärtyvässä illassa. Pihapiiriin näkyi myös korkeahko siirtolohkare, joka on osa Rapolanharjun varoitusmerkkitulikiviä. Ja tietenkin suojeltuja kivikautisia asuinpaikkoja. Kokemäenjokeen johtava vesireitti kulkee tilan maiden ohi ollen nimellä Vanajavesi kartanon kohdalla.

Meidät otettiin lämpimästi vastaan Hinkan viljamakasiinin suojiin, jossa nautimme palvilammaspiirakkaa kahvin kera.

Kartanon isäntäparin Pirjo ja Jarmo Latvasen kestitykseen kuului seikkaperäinen katsaus historiikkin ja siihen, miten tähän päivään on tultu.

Katsaus tämän päivän Suomessa toteutuvaan lammaslihan ja jalosteiden käyttöön, suosimiseen ja jakeluun, luotiin myös tässä esittelyosassa. Lisäksi kaikenlaista lampaiden hyvinvointiin ja lihan laatuun vaikuttavia tekijöitä, jotka olivat erityisesti isännän sydäntä lähellä. Heidän koko toimintansa menee tuotantoeläinten hyvinvointi edellä. Kunnioitettavaa!

Ei pidä unohtaa paimenkoira Vesaa, joka viettinsä saattelemana komentaa ja valvoo uskollisesti lammaslaumoja. Uuhia on nelisensataa, kevätkaudella karitsointi lisää päälukua lähes kolminkertaiseksi. Vesan mainitaan tekevän ”kymmenen miehen työt”, tuskin vaatii vapaapäiviäkään

Ohjelmaamme sisältyi pistäytyminen lampolassa, jossa osa uuhista oli karitsointikarsinoissa, joihin heidät yksilöllisesti rauhoitetaan ja näin saavat pitää omat karitsansa niiden sekoittumatta väärän emon nuoltavaksi ja omimaksi.

Viljamakasiinilla on myös herkku- ja lahjatavaramyymälä, jossa nyt oli villalankoja niukanlaisesti, mutta pian korjaantuu tilanne. Ehkäpä pitkä pakkaskausi on innostanut neulomaan villasukkia ja –tumppuja normaalia enemmän. Ja tuotantopuolikin vakiinnuttaa tilannettaan kehräämöllä. Mikään ei ole niin lämmintä kuin lanoliinipitoinen Suomen lampaan villa! Kunhan et pese väärin, liian kuumassa tai lanoliinin poispesevällä nykypesuaineella.

Joka tapauksessa lammaspaistit, lampaanviulut, jauheliha, lammasbratwurstit jopa entrecotet vaihtoivat omistajia lähestyvän pääsiäisen merkeissä. Tilapuoti on avoinna lähes päivittäin näin pyhien alla. Muutoin yleensä kerran kuukaudessa.

Tästä kaikesta nautti kolmisenkymmentä retkeläistämme, mukana jokunen K-kaupan ystäväkin, joille aina järjestämme tilaa, jos autossa on paikkoja.

Teksti ja kuvat Seija Parikka

Pirkanmaan K-seniorit lähiruokaretki
Kuuntelemme kartanon isännän ansiokasta esittelyä viljamakasiinilla.
Pirkanmaan K-seniorit lähiruokaretki
Menossa kuva 1600-luvulta kasvanut kartanon jyhkeä tammi.

Pirkanmaan K-Seniorit Vapriikissa 30.1.2018

with Ei kommentteja

Pirkanmaan K-Seniorit Vapriikissa 30.1.2018Olimme varanneet opastuksen Vapriikin näyttelyyn ”Kadonneet kaunottaret” tiistaiksi 30.1.2018.

Kaupungistamme Tampereelta on todellakin hävitetty muistorikkaita rakennuksia, joista on enää jäljellä kuvamateriaalia ja joitain yksittäisiä esineitä. Todettakoon, että ”Turun tauti” on levinnyt tänne saakka. Koko maassahan on Turku päässyt tällä kyseenalaisella kunnialla nimeämään taudin, joka vaivaa lähes koko maata.

Kuvissa, kasvot kameraan päin, on asiantunteva oppaamme

Arkkitehtipariskunta Tarna on omin käsin kerännyt roskiin menevää aineistoa, joita yksittäisiä kappaleita saimme ihailla. Olipa kaakeliuunikin, joka tätä näyttelyä varten oli pystytetty näyttelytilaan. Mainittakoon, että tiilet oli valmistettu Turun Kaakelitehtaalla muottina saksalaiset muotit. Muutoinkin arkkitehtipariskunta oli paljolti tämän näyttelyn taustalla, sen onnistumisessa.

Kuvan otettuani selvisi, että salamalla ei saisi kuvata. Jäin siis kiinni, mutta kuvat sain pitää.

”Joka vanhaa ei tunne, ei uuttakaan ymmärrä!”

Vapriikissa on muutoin kymmenen näyttelyä, osa pysyviä, osa vaihtuvia, joihin kaikkiin pääsee maksamalla kympin ja saa olla niin pitkään, kun Vapriikin aukiolo sallii.

Lieneekö vihjeluettelo paikallaan: Rubriikki, Birckala 1017, jääkiekkomuseo, nukkemuseo, Tampere 1918, Luonnontieteellinen museo, Kivimuseo, Postimuseo jne. Saa rahoilleen vastinetta, kun omistaa vaikka kokonaisen päivän Vapriikin aarteistoon.

Aivan yks’kantaan kerrottakoon, että 100 v sitten tapahtumat ovat erittäin monipuolisesti esillä juuri nyt alkuvuodesta: Tampereen Teatterissa, TTT:ssä eli Tampereen Työväenteatterissa, Tampereen Oopperassa, jonka libretto on Olli Kortekankaan ja ohjaus Tapio Parkkisen.

Neljäntenä lenkkinä siis tämä museokeskuksen sisällissota-aiheinen näyttely, jossa sodassa vallitsi viidakon lait! Aseella voitiin uhata vaikka omaa perheen jäsentä.

Sitä kahtiajakoa yritetään nyt tasoittaa, 100 vuodenkin päästä.

 

T Moro-moro-maasta

Seija Parikka (Teksti ja kuvat)

 

Pirkanmaan K-Seniorit pikkujoulutunnelmissa Haulitehtaalla 22.11.2017

with Ei kommentteja

Pirkanmaan K-Seniorit pikkujoulutunnelmissa Haulitehtaalla Pispalassa, Tampereella, ke 22.11.2017 klo 18-

Voidaan miltei sanoa, että olemme vuosia kokoontuneet pikkujouluumme ainutlaatuiseen miljööseen Tampereen Pispalassa. Tämän kaiken on järjestänyt meille Pispalan Moreenin hallituksen jäsen – suhteilla siis – Airi, joka on myös kerhomme jäsen. Saimme jälleen kuulla pienen katsauksen tehtaan historiasta hänen kertomanaan. Haulitehdasta ja sen vieressä kohoavaa Haulitornia rakennettiin 1900 vuosisadan alkupuolella, nyt tila on viihtyisänä juhlatilana.

Nautimme luonnollisesti glögit alkajaisiksi. Heti perään jäsenemme Irma esitti meille jouluevankeliumin koskettavan tarinan. Tuokion päätimme yhteisesti laulettuun ”Enkeli taivaan”-virteen.

Ruokailu voi alkaa. Kaunis kattaus ja kotoiset jouluherkut houkuttelivat. Meidän käyttämämme pitoemännät ovat hämeenkyröläisiä, Hiltuntiltut,  Johannan johdolla. Kahvin kanssa ’kahvileipää’ konjakin tai liköörin saattelemana. Eikä siinä vielä kaikki, pönttö boolia oli kaikkien ulottuvilla.

Meitä oli koolla 55 henkilöä.

Jari soitteli ruoka ja kahvimusiikkia ja pälkäneläinen mv, trubaduuri Aimo Kokkola hauskuutti erinomaisella huumorillaan. Jarin musiikki sai tanssijalan vipattamaan ja välillä arvottiin runsaan arpajaispöydän tarjonta. Musiikki jatkui lähelle puoltayötä.

Kokoonnumme vielä ennen joulua itsenäisyyden 100-vuotisteeman merkeissä uudessa vakiokokoontumispaikassamme Vaskikodin Vaskitähti-ravintolassa.

Kuvakooste pikkujouluista

(klikkaa kuvaa niin näet sen isompana)

Pirkanmaan K-seniorit Kalevankankaan kierroksella 30.8.2017

with Ei kommentteja

Erilainen aktiviteettimme Pirkanmaan K-Senioreissa:

Kalevankankaan hautausmaakierros to 30.08.2017 alk. klo 20.00- (1,5 h)

Otimme osaa seurakunnan järjestämään tapahtumaan siten, että tiedotimme siitä omassa kirjeessämme. Teema oli ”Suomi 100”.

Mainittakoon, että Kalevankankaalla on aika lailla poliittinen ja tiettävästi verinenkin historia, koskien juuri itsenäistyneen Suomen sisällissotaa 2018. Sitä ei nyt muisteltu.

Osallistujia lienee ollut puolentoista sataa, jotka kaupunkioppaat jakoivat 5-6 ryhmään, kussakin 25-30 hlöä. Kullakin osallistujalla oli kädessään hatullinen hautakynttilä, jonka sytytettiin ennen kierrokselle lähtöä.

Rasteja, joissa pysähdeltiin, oli kymmenkunta, ensimmäisenä Väinö Linnan ja vaimonsa Kertun hautapaasi, jossa lukija lainasi otteita Linnan tuotannosta. Me rastilla olijat olimme aivan vaiti, se oli vetäjän toivomus.

Jatkoimme ohi Lauri Viidan haudan lähellä olevaan aukioon, Yrjö Jylhän haudan luona. Siellä pyörätuolissa oleva herrahenkilö esitti otteita Viidan ja Jylhän tuotannosta.

Matka jatkui Augusta Lundahlin haudalle. Hän oli 1800 luvun alussa syntynyt naisrunoilija, joka käytti ruotsin kieltä. Vasta aivan viime vuosina runoilijat Kari Aronpuro ja Risto Ahti ovat yhdessä suomentaneet hänen tuotantoaan, se on juuri siksi jäänyt meille suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi. Runonäyte esitettiin alkukielellä.

Yhdellä rastilla oli lauluesitys, jossa nuori mies säesti laulajaa kitaralla. Ison kappelin ovi oli auki ja valaistu, sieltä kuului viulunsoittoa, ohittaessamme oli menossa Armas Järnefeltin Berceuse ja alkoi Konsta Jylhän Vaiennut viulu.

Monen monta rastia kahlasimme ohjatusti ja kaikki ryhmät päätyivät lopuksi sankarihaudoille. Siellä oli musiikkiesityksiä koko ajan, asialla Partiolippukunnan NMKY:n puhallinorkesteri Kotkat.

Ryhmien kokoontuminen kesti kymmenisen minuuttia ja kaikki olivat paikalla, kun sotilaspastori Pasi Hakkarainen aloitti puheensa.

Suurelta osin puhe kosketti kenraalimajuri Aaro Pajaria  1897- 1949, jonka paasi sijaitsee sankarihauta-alueen lähistöllä. Pimeys oli jo vallannut tienoon, joten emme nähneet muistomerkkiä. Aaro Pajari oli kaksinkertainen Mannerheimristin ritari, urhea sotasankari, jonka merkitys vv 39-45 (-46) oli vailla vertaa. Hänet yritettiin leimata sotasyylliseksikin, tukimusten jälkeen syytös kuitenkin havaittiin perättömäksi.

Tilaisuus päättyi yhteisesti veisattuun Sibeliuksen virteen Soi kunniaksi Luojan ja Maamme-lauluun.

Koko päivän oli satanut, se ehkä söi osan jäsentemme kiinnostuksesta, osallistujia oli jäsenistöstämme vain n  kymmenkunta. Iltapuhde osoittautui kuitenkin sateettomaksi, tyyneksi ja rauhalliseksi. Melkein voi sanoa, että tunnelma oli maaginen ja unohtumaton, esitykset tosi hyviä ja yllätyksellisiä, ryhmien välillä ei syntynyt ruuhkaa, ne olivat niin hyvin organisoituja.

Teksti: Seija Parikka
Kuvat: Helena Saarenpää

(klikkaa kuvaa niin näet sen isompana)

 

Otteita Pirkanmaan K-Seniorikerhon vilkkaasta 2015 syksytarjonnasta

with Ei kommentteja

”Pirkanmaalta kajahtaa…”

Meidän kaikkien yhteinen nimittäjä
Meidän kaikkien yhteinen nimittäjä

Joka kuukauden ensimmäinen maanantai on kuukausikokouksen aika. Yleensä on kiintoisia esitelmiä ja tietenkin hyvät kahvit. Aloitimme syksyn 7:s syyskuuta.

Golf-porukkakin kokoontui harrastuksensa pariin.

15.9. retkeilimme Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa, retkeen sisältyi myös muuta antoisaa matkailutarjontaa. Olemme edelleen Sibelius-huumassa.

8.10. olimme Tampereen Komediateatterissa katsomassa ”Pukijaa”, jossa Ola Tuominen puki ja viimeisteli Heikki Kinnusta, nämä kaksi siis pääosissa. Syvällinen näytelmä.

10.11. vierailimme Suomen ainoassa Poliisimuseossa, joka sijaitsee Tampereen Hervannan kaupunginosassa, Poliisiammattikorkeakoulun välittömässä läheisyydessä. Totesimme, että Maija on muutakin kuin mainio sihteerimme, kun sana ’musta’ pannaan eteen. Auto oli kuitenkin oikeasti tummansininen. Mielenkiintoinen kohde, suositellaan!

25.11. vietimme pikkujoulua Haulitehtaalla, joka on muutettu Pispalassa juhlatilaksi, vieressä komea Haulitorni, joka ei jää ohikulkijoilta näkemättä. Viihtyisä tilaisuus.

Voitaisiin lisätä vielä vuosia pyörinyt aktiviteettimme, osallistuminen menestyksekkäästi Seniorvisaan viikottain, hieroo muistia ja aivonystyröitä. Kirjailija ja kaupunginvaltuutettu Jari Niemelä vetää tilaisuudet. Tietoniekkamme ovat tuoneet menestystä!

Tampereen Kesäyliopiston sisällä toimii Ikääntyvien Yliopisto, jossa erinomaisia luentoja aiheista, jotka juuri meidän ikäpolvea kiinnostavat. Osallistuminen on ollut uskollista ja joka kerta saamme korvien väliin uusia ajatuksia. Syksyn mittaan n. 5 ja keväällä n. 6 luentoa

Hengästyttävä vauhti!