Pirkanmaalaiset kotimaisemissaan, torstaina 6:s elokuuta, armon vuonna 2020.
Kolmen kirkon kierros – tai oikeastaan neljän!
Me nimittäin kokoonnuimme Tampereen Vanhan kirkon luona, josta poimittiin linja-autoon osa lähtijöistä ja seuraavaksi osoitteena oli K-Rauta Nekalassa, jota vielä pitkään kutsutaan Rauta-Otraksi, lempinimi kansan suussa.
Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Lempäälä, jossa oppaamme Lea Blomqvist seikkaperäisesti kertoili Lempäälän seurakunnan ja sen kirkkojen historiaa.
Ensimmäinen kirkko oli valmistunut jo 1502.
Monet asiat ovat kietoutuneet aatelisnaisen, Pyhän Birgitan ympärille, olihan hän uskon tuoja, joka oli pyhittänyt elämänsä kirkkouskovaisten sanansaattajaksi. Hänet julistettiin Pyhimykseksi v 1391.
Me istuimme erittäin vanhassa kivisessä kirkkorakennuksessa, joka on myöhemmin 1800 luvulla muutettu yksilaivaisesta ristikirkoksi, erittäin juhlavaksi temppeliksi.
Onpa vastavoimiakin ollut, tunnemme sanonnan ”Lempo soikoon!” Lempoinen on edellen paikkakuntaan kuuluva alue. Sen käyttövoima oli pahojen henkien alullepanema.
Tänä päivänä voi Pyhän Birgitan vaellusreittiä seurata Lempäälästä Tampereella patikoiden – ja vaikka takaisinkin.
Päätimme Lempäälä-vierailumme Suvivirteen.
Mikäpä ei Vesilahdella liittyisi Laukon kartanoon, myös Vesilahden kirkko ja sen toiminta.
Onnistuimme saamaan oppaaksemme kirkkoherra Harri Henttisen, joka on kansanomaistanut eritoten nuorisolle nykypäivän uskon asioita ja saanut heitä mukaan tapahtumiin. Muutoin väestö Vesilahdella ikääntyy, kuten me kaikki.
Harri kertoili erikseen virrestä 183, joka on syntynyt 1857 Lönnrothin ja Runebergin yhteistyönä Laukon kartanossa.
Mainittakoon, että Lempääläkin on kuulunut kappeliseurakuntana Vesilahden emäpitäjään.
Oli erinomainen tilaisuus kuunnella Harrin selvitystä puusta veistetyistä monumenteista, joihin kietoutuu eri monta nimeltäkin tuntemiamme historian henkilöitä.
Vastoin kuin Lempäälän kivikirkko, Vesilahden on puukirkko ja silloin lämmitystä on pitänyt miettiä turvallisuus edellä.
Harri kertoi rahasta olleen puutetta ja se on vaivannut jo Kustaa Vaasan ajoista, 1500 luvulta Kuninkaat Ruotsin -Suomi-ajalta ja ennen sitä hovissa olivat hyvin kiinnostuneita seurakunnista, joilla oli rahaa. Sitä tarvittiin hovin ylläpitoon.
Kaikki puusta tehdyt patsaat ja niiden historia jäi taaksemme, kun astelimme pois kirkosta. Siellä odotti jalkapuu ja häpeäpenkki muistutuksena rajuista rankaisutoimenpiteistä aikoinaan.
Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ryhmämme jäsenet saivat sanoa voimistelleensa kirkossa, kiitos kirkkoherran! Vetovastuu kirkko-Harrin.
Matkamme jatkui kolmanteen viralliseen kohteeseemme, Tottijärven kirkkoon, joka sekin on puukirkko. Tottijärvi kuuluu nykyisellään Nokian seurakuntaan, jolla on peräti viisi kirkkoa. Aiempi kytkös on ollut Vesilahteen.
Oppaanamme toimi suntio Elisa Tuominen, joka oli varta vasten tullut meitä varten paikalle. Hän kertoili kirkon nykykäyttöä: Vihkimisiä, siunaamisia ja mm joulukirkko jouluaamuna.
Laukon kartanolla on ollut sormensa pelissä täälläkin, Kurjen suku on lahjoittanut kirkonkellot ja paikallisesti maanomistaja Törngren on lahjoittanut kirkolle pellon, joka viettää Tottijärveen kirkon edustalla.
Mainittakoon, että kirjailija/runoilija Martti Haavio/P.Mustapää on viettänyt nuoruusvuosiaan juuri Tottijärvellä, vieläkin vaalitaan muistoa P.Mustapää- päivillä vuosittain.
Matkamme jatkui Atro Vuolteen bussilla Nokian Sorvaan, puheenjohtajamme perheen upeaan vapaa-ajan viettopaikkaan, josta on hyvä kuvasarja ollut Facebookissa 7.8.-20.
Entinen puheenjohtajamme ja iltapäivän emäntä, Irma, oli rakentanut mahtavan menu:n, nautimme täysin siemauksin Petäjien vieraanvaraisuudesta:
Smoothia, lohikeittoa, pumpulisen ihanaa pitkää mansikkakääretorttua kahvin kera. Lopuksi pikku kisailua puheenjohtajamme Jukan organisoimana!
Antumen väljässä pihapiirissä raikkaassa ulkoilmassa ei turvaväleistä ollut huolta.
Elämyksistä sai nauttia yli 35 henkilön tasoinen ryhmä, bussissa (50 hlö) jäi hyvät turvaetäisyydet.
Kuvat: Taina Mäenpää
Teksti: Seija Parikka
