Sunnuntaina 12. pv. joulukuuta kuluvaa vuotta nousimme linja-autoon ja suuntasimme porukalla Savonlinnaan pikkujouluun ja paikalliseen teatteriin, jossa esitettiin Maria Lundin jouluilottelu ”Pitsiä ja Lihapullia”. Miksi tuollainen nimi sitä eivät tietäneet esittäjät itsekään.

Matka sujui lumisateisella ja lumenpöpperöisellä tiellä erinomaisesti niin että oltiin ajoissa paikalla. Tervetulokuoharien jälkeen astelimme viereiseen teatteriin katsomaan esitystä. Olihan se hauska ja hieman uskaliaskin, mutta pikkujouluaikaan kaikki sopii, tämäkin.

Huikeita ovat Maria Lundin näyttelijätaidotkin, joita moneen otteeseen täytyi hämmästellä. Olen luullut hänen olevan enemmänkin laulaja, mutta ei, on myös näyttelijä.

Lopulta päästiin vain meille katettuun runsaan joulupöydän ääreen. Kyllä oli kystä kyllin, jopa yllin kyllin, mutta se sopi meille. Useimmille tämä oli ensimmäinen ja ehkä viimeinenkin jouluateria ravintolassa tänä koronajouluna, näin ainakin allekirjoittaneelle.

Glögien jälkeen tasavuosia täyttäneet saivat ansaitut ruusunsa. Heitä oli tällä kertaa peräti kymmenen paikalla. Kaikkein merkittävin saavutus oli rouva Martta Immonen Punkaharjulta, joka oli saavuttanut 90-vuoden merkkipaalun. Hänet leivottiin kerhomme kunniajäseneksi, josta oli hyvin otettu. Hän poistui kukkakimppu ja kunnia kainalossa iloisena pöytäänsä.

Ennen kotiin lähtöä muuan kansantaiteilija Luojan armosta soitti huuliharpulla ”Joulu yö, Juhla Yö” kappaleen. Monet halusivat lisää ja hehän saivat sitä bussimatkalla kotiin.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten..

Osmo Savolainen

(Klikkaa kuvia, niin näet ne isompana)