Savo-Karjalan K-seniorit tekivät linja-autolla rengasmatkan keskisessä Suomessa ja samalla osallistuen lauantaina 25. pv. syyskuuta valtakunnalliseen K-seniorien Kesäkokoukseen Rovaniemellä. Bussissa oli mukavasti tilaa kun osallistujia oli 16 henkilöä. Pari pariskuntaa joutui peruuttamaan retken. Penttisen pariskunta tuli puolestaan omalla autolla Rovaniemelle, jatkaen siitä edelleen Saariselälle.
Nautimme Joensuussa napakan suolaisen muikkulounaan ja jatkoimme Eeva Ryynäsen taiteilija-ateljeehen Paateriin. Paateri on taiteilija ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja koti. Se sijaitsee n. 30 km päässä Lieksan keskustasta, Vuonislahden kylässä. Suomen taideakatemiassa opiskellut Eva Ryynänen loi uransa aikana yli 500 veistosta, materiaalina yleensä puu. Eva Ryynänen eli vuosina 15.6.1915 – 18.10.2001, syntyisin hän oli Vieremältä. Paaterissa Eva Ryynäsen käden jälki on vahvasti esillä ja pitää yllä hänen muistoaan. Paateri oli Eva Ryynäsen ja hänen miehen kotitila jo ennen hänen päätoimista kuvanveistäjän uraansa. Museona toimivassa Paaterissa on Eva Ryynäsen ateljee, koti, Paaterin kirkko ja Galleriakahvila.
Meillä oli innokas nuorimies oppaana, joka oli halukas kertomaan kaikki mahdolliset asiat Ryynäsestä ja hänen tekemisistään. Jouduimme kuitenkin kiirehtimään eteenpäin kylmänkin kolotellessa jo luitamme. Kuvat kertovat lisää paikan hienosta tunnelmasta.
Matka jatkui Pielisjärven itärantaa pitkin kohti Bomban taloa. Se sijaitsee kolmen kilometrin päässä Nurmeksen keskustasta. Se on Karjalaiskylän keskus, jonka merkittävin nähtävyys on Bomban talo, joka on vuosina 1977–1978 matkailukohteeksi rakennettu suuri karjalaistyylinen hirsitalo. Bomban talo on kopio vuonna 1855 Jegor Bombin -nimisen miehen pojalleen Dmitri Jegorovitšille Suojärvellä rakennuttamasta talosta. Talo on rakennettu suurista ja pyöreistä tasapaksuisista hirsistä pitkin sulkanurkin ilman, että on käytetty yhtään rautanaulaa tai minkäänlaisia rautaisia sideosia. Aikoinaan talossa asui Bombinien suurperhe. Dmitrin kuoltua vuonna 1915 maat jaettiin hänen viidelle pojalleen. Vuonna 1934 talo purettiin, hirret pantiin viiteen kasaan ja arvalla valittiin, mikä kasa kullekin veljekselle tuli.
Makoisan kalapäivällisen jälkeen oli mukava pötkähtää nukkumaan.
Aamulla jatkoimme Kuhmoon ja Raatteen tielle. Osmo Savolainen kertoi Kuhmon raskaista torjuntataisteluista, kuten Raatteentienkin tapahtumista talvisodassa. Museossa oli taas innokas opas odottamassa ja kertoi ummet ja lammet tuon suunnan elämästä ja suomalaisten voitokkaista sotatapahtumista. Savon murre elävöitti kerrontaa merkittävällä tavalla. Ja matka jatkui Juntusrantaan, mitä puna-armeija piti hallussaan koko sodan ajan, sen ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään 13.3.1940 asti.
Sitten olikin jo Rovaniemen vuoro ja saksalaisten sotatoimet Rovaniemellä sekä Lapsissa laajemminkin. Vetäytyessään lokakuussa 1944 heidän strategiana oli poltetun maan taktiikka, kaikki palamaan, mikä vain paloin. Rovaniemen rakennuskannasta paloi 90 % ja hotelli Pohjanhovi räjäytettiin taivaan tuuliin.
Sitten olikin juhlan ja Kesäkokouksen aika. Siitä on kerrottu omassa kohdassaan >>.
Sunnuntaina jatkettiin Suomen länsipuolelle, kohti Oulua. Sumu oli niin voimakas, ettei edessä ajavaa meinannut nähdä, puhumattakaan maisemista. Tilanne korjaantui jo Kemin paikkeilla. Nyt vuorossa oli tarinat Tornion maihinnoususta. Neuvostoliitto painosti Suomea jyrkempiin toimiin saksalaisia vastaan, koska aluksi vain leikittiin sotaa yhdessä sopien. Neuvostoliitto halusi, että suomalaiset ryhtyvät aktiiviseen sodankäyntiin. Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon suunnittelemana toteutettiin Oulusta käsin 1. lokakuuta 1944 maihinnousu saksalaisten selustaan Tornioon. Operaatio onnistui hyvin ja viikon taistelujen jälkeen päästiin eteenpäin kohti pohjoista ja Rovaniemeä, johon päästiinkin jo kahden viikon kuluttua. Lapin sota päättyi 27.4.1945 saksalaisten poistuttua kokonaisuudessaan maastamme.
Oulussa lounas maistui, kun oli jo ajettu taas pitkät pätkät.
Sitten halki Pohjanmaan kohti Seinäjokea, missä yövyttiin hotelli Lakeudessa. Se oli ainut paikka, missä päivällistä sai sunnuntai-iltanakin. Matkalla selviteltiin ison- ja pikkuvihan vaikutuksia Pohjanmaan asukkaille 1700 –luvulla. Eihän ne kovin mairittelevia olleet todellakaan Pahin oli Hailuoto, missä venäläiset kasakat tappoivat 800 paikallista.
Viimeinen varsinainen matkanähtävyys oli pandat Ähtärissä. Oltiin tempomassa ripaa heti kymmeneltä, jolloin paikka aukesi. Siellähän ne Pyry ja Lumi olivatkin jo päiväaterialla bambuversot hyppysissä, leuat vain nautinnosta rouskuivat. Kumpikin oli omassa ”residenssissään” ja nojailivat kallioon nauttien makoisasta Hollannista tuodusta ateriastaan, bambuista. Kuvasimme ja ihailimme heidän näppärää työskentelyään. Kävimme kiertämässä myös koko eläinpuiston. Kotiin lähtiessä eläintarhan ja Hotelli Mesikämmenen toimitusjohtaja Arja Väliaho lähestyi bussiamme kysyen, että ketäs te mahdatte olla kun täällä ei ole busseja viime aikoina juurikaan näkynyt. Oli ilahtunut vierailustamme ja pienen keskustelun jälkeen toivotti meille hyvää kotimatkaa. Suuntasimme poikki Suomen itäpuolelle maata ja lounaan jälkeen tulimme neljän korvilla jo Savonlinnaan, jossa pidimme puolen tunnin teknisen tauon. Sen kuljettajamme Tapio Mäntylä joutui lakisääteisesti pitämään.
Sitten hyvästeltiinkin yksi kerrallaan toisemme, kiiteltiin matkaseurasta ja todettiin retki hyvin onnistuneeksi. Seuraavaksi vuorossa on joulukuun pikkujouluretki Savonlinnaan.
Osmo Savolainen
Tarinan kertoja ja muistiin merkitsijä
(Klikkaa kuvia, niin näet ne isompina)
