Tämän vuoden kesäretki suuntautui Baltiaan. Matkalle startattiin Eteläpään bussilla perjantaiaamuna 29.7.2016 tavoitteena Tallinnan lautta ja runsas meriaamiainen. Jatkoimme välittömästi laivan rantauduttua Tallinnaan kohti Riikaa. Se olikin pitkä legi, yli 400 km. Illalla kuitenkin kannoimme jo laukkuja Radissonblu – hotelliin. Hyvä hotelli hienoine näköaloineen yli Riikan. Ennen monipuolista buffet – illallista otimme tervetulomaljat aulabaarissa.
Lauantaina meitä opasti paikallinen Valentina, jolla oli venäläistausta Neuvostoliiton ajoilta ja siten vahvat sympatiat edelleen Venäjän tekemisiin ja sen päämieheen. Riian opastuksen ja Rundalenin linnan kierroksen hän hoiti erinomaisesti. Oma matkamme jatkui Ristikukkulan kautta Vilnaan, matkaa tuli tällekin päivälle yli 400 km. Kukkulalla on yli 100 000 ristiä. Punahallinto kävi niitä aina välillä puskutraktorilla tasaamassa, mutta sitkeät liettualaiset kantoivat uudet ristit aina tilalle. Paavikin on käynyt ihmettä katsomassa.
Vilna on hyvin liettualaisetninen kaupunki, toisin kuin kaupungit Viron ja Latvian puolella, jossa lähes puolet on venäläistaustaisia. Sunnuntairetkemme kulki KGB museon kautta Trakain linnaan ja TV –torniin. KGB –museo ei jättänyt kylmäksi, sanoisinpa melkein kuumaksi, sen verran brutaalit olivat politrukkien kidutuskeinot sodan jälkeen aina 50 – luvulle asti. Trakai on entinen Latvian hallintokaupunki satojen vuosien takaa. Komiaksi oli neuvostohallinto sen kunnostanut. TV – torni kertoi karmean puna-armeijan valloitustarinan. Neljätoista kuoli panssarivaunujen valtausyrityksessä 13. tammikuuta 1991 Liettuan yrittäessä itsenäistyä. Huikeat näkymät taa tornin pyörivästä ravintolasta.
Maanantaina oli jo aika lähteä paluumatkalle, mutta Klaipedan ja Liepajan kautta. Klaipeda on alkuperäiseltä nimeltään Memel ja saksalainen kaupunki, jonka Hitler valtasi verettömästi maaliskuussa 1939. Sinne päättyy myös kuuluisa Kuurin kynnäs pohjoispäässä. Liepaja on puolestaan suomalaisille lähes pyhä paikka. Jääkärit saivat siellä viimeistelykoulutuksen ennen Suomeen saapumista sekä vannoivat valan Suomen hallitukselle 13.2.1918 Trinitatis kirkossa. Samalla vihittiin JR27 lippu.
Paikat nähtyämme suuntasimmekin jääkärien jäljille. Aluksi poikkesimme kuitenkin Mannerheimin puolison Anastasian aikanaan omistamaan Aprikin kartanoon Kuurinmaalla. Suomalaiset olivat kiinnittäneet kartanon seinään tänä vuonna muistolaatan ja paikalliset koonneet esineistöä noilta ajoilta museoksi kartanon päätytiloihin, muuten siellä toimii lasten koulu. Tukumsissa näimme jääkärikapakan, Jeshinskin kahvilan. Edellisellä viikolla meikäläiset olivat käyneet paljastamassa upouuden Schmardenin hyökkäyksen muistomerkin. Sillä paikalla pioneeri komppania hyökkäsi yhdessä saksalaisten kanssa päin venäläistä eteentyönnettyä tukikohtaa ja onnistuivat heittämään sen pois. Tuo päivä 25.7.2016 on Suomen pioneeriaselajin muistopäivä. Ennen Jurmalan rantoja koukkasimme vielä JR27:n Riian lahden rannalla olleissa asemissa ja muistomerkillä. Muutama suomalainen jääkäri lepäsi viereisellä hautausmaalla.
Mukava Jurmala Spa hemmotteli kylpyläosastoineen meistä joitakin, mutta kauniit maisemat kaikkia. Sieltä oli kuitenkin lähdettävä keskiviikkoaamuna Tallinnan lautalle, jotta illalla olisimme taas kotona. Ehdimme lauttaan vaikka täydensimme sitä ennen kotimme juomavarastoja melkoisesti.
Niin matka oli tehty, kaikki väsyneitä, mutta puheista päätelleen tyytyväisiä. Ensi kesänä uudelle matkalle, niin luvattiin yhteen ääneen.
Osmo Savolainen
